sobota 20. dubna 2013


 Ajatuksia suomen kielestä


Aloin opiskella suomen kieltä kesällä 2010 ennen kuin lähdin kymmeneksi kuukaudeksi vahto-opiskelijaksi Suomeen. Kaikki kysyivät, miksi haluan opiskella suomen kieltä. Kukaan ei uskonut, että myös muut kielet kuin englanti ja saksa voivat olla hyödyllisiä ja että ihmiset voivat olla kiinnostuneita oppimaan niitä. Minun mieliharrastukseni oli tšekkiläiselle yhteiskunnalle iso kysymysmerkki.

 

Kaikki sanovat, että suomi on tosi vaikea kieli. En ole samaa mieltä. Ajattelen, että se on vain erilainen. Se tarkoittaa, että ensiksi pitää unohtaa enkaikki alusta. Ääntäminen on melkein samanlaista kuin tšekin kielessä, pitää vain oppia kaksoiskonsonantit ja ´ä´, kaikki muu on jo aika helppoa.

Meksikolainen opiskelija on yllättynyt.
    Suomen kielioppi on hänelle liian vaikea.

Kielioppi voi näyttää vaikeanimalta, mutta on vain tärkeä oppia kaikki sijat ja tietää, mihin mikäkin sija pitää laittaa. Minäkään en ole vielä tällä tasolla. Nyt kun en tarvitse suomen kieltä koulussa enkä arkielämässä, on vaikea opiskella suomen kielioppia koulun jälkeen.

Minun suomen kielen tarinani alkoi, kuten jo kerroin, vuonna 2010. Kun tulin Suomeen, olin aika yllättynyt, kuinka monet ihmiset puhuvat tosi hyvin englanniksi ja ymmärsin jo heti, että jos haluan oppia puhumaan suomea, minun pitää itse harjoitella ja kertoa ihmisille, että haluan oikeasti puhua suomea, enkä englantia. Myös Suomessa minulta aina kysyttiin, miksi olen niin hullu, että haluan opiskella tätä kamalaa kieltä. Minun motivaationi oli onneksi iso ja minun isäntäperheeni oli onneksi niin ystävällinen, että jo lokakuun alussa aloin puhua vähän suomea (tulin elokuussa). Vaihtovuoden lopussa olin jo aika tyytyväinen, että osaan puhua ja kirjoittaa suomeksi, että myös koulussa jo vähän ymmärrän ja että voin hyvin kommunikoida ujojen suomalaisten kanssa. Suomesta lähdin hyvissä tunnelmissa. Nyt on mukavaa taas muistella sitä kaikkea.
Minun ystäväni kotimaassa olivat aina kiinnostuneet minun tarinoistani Suomesta ja vähän myös suomen kielestä, mutta luulen, että myös he joskus ajattelevat, että minun täytyy olla vähän hullu ihminen.

Viimeinen päivä Suomessa
                                      
En tiedä, olenko vai en, mutta on ihan selvä, että minä rakastan suomen kieltä ja pidän paljon Suomenmaasta ja minun suomalaisesta perheestäni. Ja se on jotain, jota kukaan ei voi koskaan ottaa minulta. Suomen kieli on kaunis ja sopii hyvin Suomeen ja suomalaisille. Ja koko tämä yhdistelmä tuntuu joskus vain taianomaiselta!



(1.4.2013, Prahassa, korjattu)